Olin aivan vakuuttunut siitä, että tapani toimia oli paras mahdollinen. En edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa. Kaadoin vain puurohiutaleet kulhosta tiskialtaan päällä mittalasiin, ajattelematta että suoriutuisin tehtävästä paremmin, jos pitäisin mittalasin alla kattilaa. Jos joku olisi tullut siihen neuvomaan, olisin loukkaantunut tai pyytänyt työrauhaa. Tukahdutin toisen reitin toistaiseksi täysin ajatuksistani. Toistaiseksi sivutietä ei oikeastaan ollut olemassakaan. Karauttelin päätietä pelkäämättä ja täysin luottavaisena.
Tässä on huumorin olemus. Koomikon tai vitsin tehtävänä on tarjota vaihtoehtoja. Asia, joka etukäteen ei voisi olla ilmeinen, on ilmeinen jälkikäteen.
Jotenkin aloin nähdä asiat eri tavalla.

Tämän kirjan kirjoittaminen on ollut hyvin vaivalloista, vaikka luulisi että mielelläni kuvailisin elämääni ja sen merkityksettömyyttä. Olen koko ajan tehnyt työtä vastahakoisesti ja vain suurin ponnistuksin saanut urakan valmiiksi. Pahinta on se, ettei kukaan ole näitä muistelmia minulta pyytänyt. Ja sehän on selvää, kun tietää elämäni merkityksettömyyden. Kannustus olisi kenties tuonut vähän helpotusta työn kestäessä. Päätin luoda elämäkerran, jossa kokonainen veljessarja kuvastaisi elämäni eri vaiheita.
Olen joskus naputellut jonkinlaisia kuvauksia nuoruusajoistani. Myöhemmin kun palasin tekstiin, en voinut muuta kuin nauraa. Olin kirjoittanut niin tosissani, että kysymyksessä täytyi olla joku juuri julkaisukynnyksen ylittävä klassikko. Heitin yrityksen sikseen ja poltin tekeleeni takkatulessa.
Toinenkaan yritys ei onnistunut.
Tämä kirja on siis kolmas yritys.
Tästä kirjasta tuli se mikä tuli - myöhäistä katua.
Se kuvaa toiveita ja päämääriä eri ikäisten henkilöiden kautta. Kukapa parhaita pyrkimyksiään saavuttaisi.
Mutta alkakaamme alusta. Saakoon lukijakunta päättää.